Suomenhevosten laatuarvostelun karsinnoissa 18.4. Harjussa Tintin Neilikan kanssa

Neilikka osallistui suomenhevosten laatuarvostelun karsintaan la 18.4. Harjun oppimiskeskuksella. Tyyni  viilipyttymme matkusti ensimmäistä kertaa yksin, siitä sen kummemmin ahdistumatta. Välillä vähän huuteli  kopista matkan varrella, jos joku olisi vaikka vastannut, missä mennään. Harjussa tutustuimme odotellessamme maastoesteisiin ja hypättiin mm. banketti. Neilikan pieni koko sai aikaan hymyjä kanssakilpailijoiden omistajien huulille. 

Toisiksi viimeisenä oli Neilikan vuoro suorittaa irtohypytys ja näyttää askellajinsa. Tyynesti se käveli maneesiin ja odotti tehtäviään. Irtohypytyksessä se on yleensä erittäin innokas ja kujan alkuun irtoaa usein hulppea kierrepukki. Nyt malttoi olla niitä esittelemättä ja rennosti ja varmasti suoritti hyppyjään. Kun viimeistä okseria korotettiin enemmän väli oli hiukan huono ja pudotti yläpuomit, väli korjattiin ja niin korjasi Neilikkakin, leiskauttaen tyylillä yli ison okserin, siinä vaiheessa hyvmyilivät kasvattaja Tiina Pakkasen ja minun lisäkseni myös estetuomari. Neilikka hyppää

Arvostelut kokonaisuudessaan: 

Askellajikoe: käynti, puhdasta ja nelitahtista. Tarmokasta ja siinä on melko hyvä yliastunta 7,5. 

Ravi on tahdikasta ja säännöllistä, siinä on melko hyvä askelpituus, mutta on hieman maahansidottua 7. 

Laukka on tahdikasta ja melko tasapainoista, se on puhdasta ja kolmitahtista ja siinä on hyvä askelpituus 8. 

Irtohypytys: Tekniikka, erittäin hyvä, etupää irtoaa maasta hyvin, käyttää selkäänsä, avaa takaa, notkea, elastinen 8,75. Kapasiteetti, on pienessä ponissa ponnua, venyvä (tuomari lisännyt vielä hymiön perään) 8,75. asenne ja yhteistyöhalukkuus, itsevarma, rohkea, korjaa hyvin, kuuliainen, reaktiivinen 8,75. Lopputulos jaettu 3. sija ja todennäköinen paikka syyskuulle finaaliin Ypäjälle (varmistuu viikolla 22).

Viime syksyn tamma ja varsa näyttelystä Jokimaalta.

 

Tapasimme vielä lopuksi ratsastuksenopettajan, joka on kymmenen vuotta työskennellyt Kilossa Neilikan emän Oksasimanan kanssa. Kerron vielä taustaa Neilikasta, jotta ymmärrätte miten persoonallisesta pienhevosesta on kyse. Olin suunnitellut hankkivani muutaman nuoren suomenpienhevostamman lisää ja Vermossa 2012 poninäyttelyssä tapasin Neilikan, joka myi itsensä minulle ei niinkään ulkonäöllään tai liikkeillään, vaan asenteellaan. Neilikka oli reissussa velipuolensa Hagelundin Aarteen kanssa ja oripoika alkoi haastaa siskoa riehumaan, yksi tiukka mulkaisu Neilikalta ja veli oli takaisin ruodussa. Ajattelin, että tuolla luonteella pärjää kyllä meidän tiukkojen tammojen laumassa. Puolivuotiaana kävin sitten hakemassa Neilikan kotiin. Laskimme sen laumaan ja kuten arvata saattaa, koko porukka oli perässä uteliaana uudesta tulokkaasta. Neilikka osoitti siinäkin heti viisautensa ja kykynsä lukea tilanteita seuraten koko ajan missä laitumen aidat ovat ja missä kulmat, välttäen joutumasta muiden kulmaan ahdistamaksi. Vähitellen kauempaa seuraili lauman hierarkiaa ja lähestyi niitä, joiden uskoi sen parhaiten ottavan mukaansa, viisaasti vältellen komentelevia kavereita. Eikä aikaakaan kun Neilikka seisoi heinäpaalilla muiden kanssa syömässä ja nousi lopulta johtajatamma Nastan viereen syömään. Neilikka ei ole riitaa haastava, vaan sen pelkät ilmeet ja kehonkieli riittää kertomaan muille missä raja kulkee. 

Neilikka oppi nopeasti ajolle, vaikka kärryistä kävimmekin lyhyen mutta napakan väittelyn. Sittemmin Neilikka on ollut toimiva niin rekiajelutuksissa kuin ajokursseillakin, on myös kurssilaisten hoidettavana käytävällä kärsivällisesti. 

Neilikka on erittäin älykäs, vahva niin fyysisesti kuin luonteeltaankin ja erittäin luotettava ja odotankin siitä yhtä parhaista työntekijöistäni. Tuolla hyppykapasiteetillaan se saattaa kyllä päästä kisojakin kiertämään. Tänä keväänä Neilikka lähtee astutettavaksi suomenpienhevosori Villin Vilkerillä ja ratsukoulutus aloiteaan syksyllä. 

-Lia

Asukkiesittely: Ponitaivaan nuoriso

Joku on ehkä ihmetellyt, että mitä nuo kaikki muut ponit ovat jotka eivät tee tunteja.

Ponitaivaan laumassa kasvaa uutta poniskupolvea, nuoria poneja, jotka eivät ole vielä tuntityössä. Osa on omia kasvatteja ja osa pikkuvarsana ostettuja. Kerron tässä vähän siitä mitä me teemme nuorten hevosten kanssa ja miten niiden koulutusta viedään eteenpäin. Aloitetaan nuorimmasta. 

Merimaan Ruhtinas on vajaa vuoden ikäinen suomenpienhevosori. Ruun ensimmäinen. Ruhtinas viettää päivät aidan toisella puolella Karvinen seuranaan. Pikkuherran käsittely alkoi jo ihan ensimmäisinä päivinä talutusharjoituksilla, kun itsenäinen nuori mies ei ollut menossa samaan suuntaan äidin perässä. Ruhtinas oli jo ensimmäisten kuukausien aikana mukana hääkeikalla, vermon poninäyttelyssä, ypäjällä ja maneesireissuilla Ruun mukana. 

Ypäjältä. Ruhtinas oli vielä liian nuori jäämään kotiin.

Ponien käsittely aloitetaan meillä jo ihan alussa, se on kakille osapuolille mukavaa. Ruhtinas opetettiin varusteisiin ja ohjasajolle n. puolivuotiaana, niin kuin kaikki muutkin varsat. Kärryt se sai jouluna peräänsä. Varsojen ja nuorten hevosten kanssa tehdään töitä yhtä monta kertaa viikossa kun on ikävuosia. Eli Ruhtinas harjottelee siirtymisiä ja tuntumaa ohjasajaen tai jolkottaa kärryn perässä lenkkejä kerran viikossa. Talvella juoksutettiin hangessa ja nyt on tarkoitus tehdä ajohommat tutuiksi ennen kesää. 

Ruhtinaalla ensimmäistä kertaa kärryt perässä. Apuna kaksi taluttajaa ja Neilikka edessä näyttämässä suuntaa.

Seuraavana vuoden vahemmat. Suomenpienhevostamma Tintin Vanilija, Iiriksen Suomenhevostamma Merimaan Riemu ja ratsuponitamma Sealand Treasure, eli Muru. Vanilija tuli puolivuotiaana, se on Tiina ja Soile Pakkasen kasvatti. Riemu ja Muru ovat omia kasvatteja. 

Kaikki toimivat mainiosti ajossa. Niitä on ajettu vuoden verran n. kerran viikossa. Ohjasajossa sujuu väistöt käynnissä ja Vailijan ja Riemun kanssa olen tehnyt jo ravissa, niin näppärästi ne sieltä tulee. Maastakäsittelyharjotuksilla harjoitellaan eteen ja alas -muotoa ja kokoamista. Niistä videomateriaalia jossain kohtaa. Vanilija ja Riemu ovat käyneet näyttelyissä ja saaneet hyviä arvosteluja. Riemu sai Best In Show I -tittelin syksyllä Anjalassa ja Vanilija on saanut II -palkintoja ja ollut luokkavoittajana. Muru kaunistuu päivä päivältä. Sillä on kivat ja tasaiset liikkeet ja on hyvä ajaa ja käsitellä.

Kaksivuotiaiden kanssa ajetaan pääasiassa käyntiä, voimaa ja rytmiä liikkeisin. Olen ajanut kaikkien kanssa ylämäkiä ja vähän rauhallista laukkaa. Niillä saadaan rakennettua voimaa takaosan ja selän lihaksiin. Ohjasajaen ja maastakäsittelyllä saadaan suoruutta, vahvistetaan molempia puolia ja jumpataan lihaksistoa.

Vuoden ikäisenä otettu kuva. Riemu aisojen välissä ja Vanilija perässä.  Karvinen vetää vaunuja. Tähti tuli vastaan tulomatkalla:)

Irtohypytys on tärkeä osa nuorten hevosten koulutusta. Tutustutaan esteisiin ja opetellaan hyvää hyppytekniikkaa. Murulta näyttää homma sujuvan!

Kolmevuotiaat. Suomenpienhevostamma Tintin Neilikka ja Suomenhevostamma Tulileija. 

Neilikka on myöskin Pakkasten sisarusten kasvatti. Täpäkkä tyttö, joka on erittäin ilmeikäs tyyppi. Neilikka saapui puolivuotiaana ja kulkenut saman polun kuin nuoremmat. Sai hienosti ykkösen Vermon poninäyttelystä viime kesänä. Leija on 15 omistajan ravikimppaheppa. Se tuli viime syksynä ja opetettiin ajolle samantien. Sen treenit ovat olleet ajon lisäksi varsin monipuolisia. Ohjasajolla ja maastakäsittelyllä haetaan suoruutta ja irtonaisuutta liikkeille. Molemilla on ollut alkuvuosi ongelmia suoruuden kanssa, mutta nyt näyttää jo hyvälle. Molempien treeniin kuuluu peruutuksia ylämäkeen. Miksi ihmeessä? Se kehittää tehokkaasti takaosan ja selän lihaksia ja liikuttaa rankaa. Tehdään sarjoja (esim. 2 x 5 peruutusta), joiden välillä kävelyä hetki. Jos ponilla on väljyyttä takapolvissa, niin peruutuksilla saa pidettyä tukilihakset kunnossa. Leijan kanssa ajetaan ravia ja pikkuhiljaa intervallitreeniä. Neilikan kanssa taas mäkiä käynnissä ja hyvää takaosan työsketelyä. Neilikan kanssa olen tehnyt ohjasajaen loivaa käyntiväistöä ylä ja alamäkeen. Se on ollut hyvä jumppa! Ylämäkeen joutuu ponnistamaan takaosalla ja alamäkeen lavat aukeavat hyvin ja rankaan saadaan taas liikettä. Neilikka saa ratsastajan selkäänsä vasta syksyllä. Moni ratsuttaja nousee selkään jo kaksivuotis syksyllä, mutta näiden kanssa peruskuntoa luodaan ensin em. harjoituksilla. Ohjasajossa on opeteltu perusasiat, tuntuma, työskentelymuoto, väistöt ja taivutukset ovat tuttuja asioita, niin ratsastus voidaan aloittaa vähän myöhemmin. 

Neilikka näyttelyssä viime syksynä. Sai II palkinnon.

Neljävuotiaita ei ole tällä hetkellä yhtään. Nelivuotiskaudella harjoitellaan kantamaan ratsastajaa. Yleensä loppukesästä jo treenataan vastalaukkoja ja kokoavia harjoituksia. Hypätään, käydään ottamassa tuntumaa kilpalemiseen ja edelleen ajo, ohjasajo ja maastakäsittely pysyy mukana. 

Viisivuotiaat. Suomenpienhevostamma Merimaan Ruu, risteytysponitamma Sealand Simonette, Welsh B -tamma Rainha da Bateria ja Karvinen. Viisivuotiaana ponit aloittavat oikeat työt:) Eli kaikki toimii tuntiponeina. Nette ahkerana, Ria ja Ruu herkempinä ja nopealiikeisempinä vaativat vähän varovaisempaa alkua. Jokaisen kohdalla treenit on jo yksilöllisiä. Lian treenailee Ruun kassa valjakkoajoa ja vie sen koulutusta eteenpäin ja Ella ratsastaa piehevoscup-luokkia, esteitä ja koulua. Nette tekee tunteja ja sen vyötärönympärys yritetään pitää sopivana ajamalla. Minä yritän jumppailla sen kanssa kerran viikossa ratsain tai maastakäsin. Ria aloittelee valjakkoajoa. Tämän isoliikkeisen perhosen kanssa voimatreeni on vuoden sana. Ria osaa ohjasajaen avo- ja sulkutaivutukset ravissa, piaffea ja passagea löytyy pätkiä, mutta isoliikkeisen hevosen kanssa haasteena on tasainen tahti ja tempo. Soila kilpailee Rian kanssa tänä vuonna esteitä ja koulua. Riasta ja Ruusta me kyllä kuullaan vielä:) Nette taitaa olla monen ratsastajan lemppari ja tekeekin tunti- ja terapiaponina mainiota työtä! Roosa treenaa Karvisen kanssa valjakkoa ja ohjasajoa. Voimaa, sitä minishettis tarvitsee kun vetää painavia vaunuja. Kilpailukalenteri on tälle vuodelle mietitty ja parivaljakko Karvinen ja Vattu nähdään tänä vuonna radoilla:)

Ohjasajossa Ria

Ruu lempipuuhassaan.

Tästä Nette innostuu.

Lilja kilpailee Karvisen kanssa koulua ja esteitä.

Kuusivuotiaat ovat jo konkareita. Helppo A: tason kuviot pitäisi siinä kohtaa löytyä jo sujuvasti. Sealand Pearl, eli Helmi on ainoa ikäisensä. Helmi on yksi parhaista tuntiponeista. Koulukuviot luonnistuu hyvin, esteillä 80cm, sitä isommissa vielä treenailtavaa. Helmi taitaa olla ainoa omista kasvateista, jota ei voi ajaa. Opettiin kyllä kärryihin varsana, mutta ei sitä kukaan yksin uskaltanut ajaa. 

Tässä lyhyesti mitä meidän nuoriso puuhailee ja miten niistä kasvaa toimivia käyttöponeja. 

-Iiris