maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kuulumisia!

Ruhtinas muutti omaan tarhaan Karvisen kanssa. Eli lopullinen vieroitus Ruu-Äidistä (ja muusta laumasta) on alkanut, varsin sujuvasti. Ruhtinas on nyt 10kk:n ikäinen, varsan vieroitus voidaan aloittaa n. 6kk:n iässä. Ruhtinas on ollut yöt erossa emästään jo syksystä asti. Ori tulee sukukypsään ikään n. vuoden ikäisenä, eli nyt on järkevä aika erottaa tammoista, niin ei satu vahinkoa. Ruhtinas jää oriksi, onhan se varsin mallikelpoinen yksilö!
Pojat painii monta tuntia päivässä, eikä yksin jääminen tarhaan tunnu haittaavan. Ponilauma on aidan toisella puolella pitämässä tarvittaessa seuraa. Ruhtinaalle ja Karviselle tulee oma pikku pihatto lähiaikoina ja Vallusta tulee kolmas poikamiesboxin asukki :) 



Kisatunnelmia

Takkulassa oli sunnuntaina estekisat. Lilja ja Karvinen hyppäsivät ristikkoluokan, kahdeksan estettä, 0 virhepistettä ja ihan ite! 


Annika osallistui Vallun kanssa Shettisten ensimmäiseen estecupin osakilpailuun. Ja ratsasti upeesti reippaan ponin kanssa puhtaan radan! 


Ella ratsasti 50/60cm radan Ruun kanssa myöskin puhtaasti. Ella osallistui samalla Suomenpienhevosten estecupin osakilpailuun. Ellaa taisi jännittää enemmän kuin tarpeeksi, mutta ratsasti hyvät tiet ja Ruu katsoi tarkasti mihin jalat laittoi:) 


Lia hyppäsi (ja nautiskeli kyydistä) kullanmurullaan Ruulla varsin sujuvasti 70/80cm. 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Minitrio!


Ponitaivaassa asuu viisi pientä shetlanninponia, joista isommat kaverit Vallu ja Ursula ovat jo blogin puolella pyörähtäneet. Nyt kerron tallin minishettistriosta; Klimpistä, Karvisesta ja Vatusta. Pienestä koostaan huolimatta kaikki kolme ovat monipuolisia käyttöponeja, eivätkä suinkaan mitään pihankoristeita. 



Aloitetaan vaikkapa Karvisesta. Karvinen, eli hienommin Kaunisrannan Gooseberry, on viisivuotias 
vaaleanpunarautias ruuna. Se tulee toimeen jokaisen kanssa ja on kaikin puolin kultainen luonteeltaan. Sillä on aina pilkettä silmäkulmassaan. Luonteen lisäksi parasta siinä on sen asenne työntekoon. Karvinen nimittäin rakastaa tehdä hommia. Se on loistava ajoponi ja pienten lasten ratsu, sekä näppärä esimerkiksi agilityssä. Karvisen kanssa on lasten turvallista harjoitella ratsastusta siinäkin vaiheessa, kun taluttajaa ei välttämättä enää tarvitse. Se menee silloinkin oikein nätisti ja on sopivan reipas. Kartsan saattaa toisinaan bongata tallustamassa tallin pihapiirissä vapaana, sillä se ei lähde laumansa lähettyviltä mihinkään. 







Klimppi eli Gaterley Golden Actress on sympaattinen voikko tamma. Ikää sillä on 12 vuotta. Mikään ei saa Klimppiä hätkähtämään. Oli kyseessä sitten ohi kaahaava rekka taikka ihmispaljous, Klimppi toimii aina. Klimppi on tunneilla monen pienen ratsastajan luottoratsu, joka hurmaa tasaisuudellaan. Tamma kun on, löytyy Klimpiltä myös jonkun verran omaa tahtoa. Ihan parhaimmillaan Klimppi on kärryjen edessä, sillä siitä se pitää erityisesti. Hieman pullean ulkokuoren ei pidä antaa hämätä; Klimppi osaa ravata melkoista vauhtia ja on aikamoinen estetykki. Myös Klimppi taipuu oikein hyvin agilityyn. 





Klimppi ja Karvinen ovat käyneet useaan otteeseen kylillä näyttämässä taitojaan. Ne ovat kisanneet shetlanninponien käyttöluokissa ratsastusluokissa, ohjasajossa, valjakkoajossa sekä agilityssa. Viime kesä oli niille menestykäs, kun Klimppi voitti ratsastajansa (ja omistajana) Liljan kanssa helpon ratsastusluokan finaalin, ja Karvinen puolestaan helpon valjakkoluokan finaalin, ollen myös käyttöluokkien Reserve champion. Pikkuponit ovat myös seikkailleet monissa tapahtumissa. 





Minishettisten ohjasajokatrillia esitettiin viime vuonna mm. Finnderbyssä, Helsinki International Horse Showssa sekä ELMA-messuilla. Tästä löytyy video HIHS istä :) http://youtu.be/HwUmwmPaRtI
Viime aikoina Klimppi ja Kartsa ovat kunnostautuneet Karvakaveri poneina. Ne kävivät syksyllä Suomen karva-kaverit ry:n testitilaisuudessa, ja nyt ne ovat käyneet jo useamman kerran ilahduttamassa vanhuksia palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Ponit käyvät keikoilla sisätiloissa, eikä esimerkiksi hissillä matkustaminen tuota ongelmaa. Viime viikolla tuli testattua, että myös portaita voi mennä rauhassa. Lastentapahtuman jättimäinen lintumaskotti oli Karvisesta hieman epäilyttävä, Klimppi taas olisi mennyt vaikka kainaloon asti. 

Viimeiseksi kerron vielä omasta ponistani Vatusta. Vattu eli Almnäs Raspberry on 10-vuotias tamma. Se on myös Karvisen emä, ja hieman tummemman punarautias kuin poikansa. Vattu on todellakin oma persoonansa. Useimmiten se ei turhia hötkyilisi, ja tilaisuuden tullen se koettaa välttää turhaa hikoilua. Toisinaan se taas on oikeinkin pörheä. Luonteeltaan Vattu on oikein kiltti ja suloinen. Sain Vatun viime kesänä, ja vaikka se ei silloin paljon osannutkaan, niin nykyään se on toimiva käyttöponi. Ensi kesänä Vatunkin kanssa päästään käyttöluokkiin. Vattu ja Karvinen osaavat vetää kärryjä myös yhdessä vieretysten, ne ovat silloin aika suloinen näky!











-Roosa

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lia kertoo: Mistä tähän on tultu?

Hei

Minulla riittää monenmoista tarinaa kerrottavaksi Ponitaivaasta, mutta aloitetaan sieltä alkutaipaleelta.
Me etsimme mieheni Matin kanssa toista vuotta sopivaa paikkaa tarjota tilat ja toimintamahdollisuudet ratsastusterapeutin työskentelylle. Olimme jo ennen Ponitaivaan syntyä tehneet yhteistyötä mm. Ali-Juhakkalan koulun kanssa Lahdessa ja ratsastusterapeutti Katri Kelan kanssa oli ajatuksena lähteä luomaan yhteistyötä omassa tallissa. Täysin sattuman kautta kuulimme tästä paikasta, olimme hakeneet tilaa oikeastaan ihan eri suunnaltakin. 

Keväällä 2007 ajoimme katsomaan tätä paikkaa ja eksyimme, kuten asiakkaamme tänäkin päivänä opasteiden puutteellisuudesta johtuen, Uudenkylän eteläpuolelle. Perille löydettyämme talli myi itsensä minulle ja koko miljöö tuntui kotoisalta. 
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2007 Squrre, Pee (viimeisillään tiineenä) ja muuttokuorma saapuivat pihaan ja Ponitaivas sai alkunsa. 
Ensimmäiset vuodet eivät olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Ensimmäinen kasvattimme Sealand Rock syntyi 15.7.2007

Seuraava orivarsa (Särkens Sun Flower- Shamrock Silent Squadron) syntyi kuolleena 2008. Talliin tulvi vettä, pohjoispäädyn seinä halkesi, rinteestä piti kaataa liki parikymmentä edellisen omistajan hevosten kuoliaaksi syömää suurta mäntyä, tarhan pohja oli kaameassa kunnossa, savea, lantaa ja kiveä, loputtomiin. Ensimmäinen talvi oli pelkkää jäätikköä. Iltaisin katselin tähtitaivasta iltatallista tullessani ja aina joskus, tähdenlennon nähdessäni, toivoin että jonain päivänä tästä tulee jotain, millä on tulevaisuus. 


Poikamme Mikko oli puolivuotias tänne muuttaessamme, Lilja ja Miika syntyivät 2008 ja 2011. Mikko vaelsi vuohien (Tähti ja Loordi) kanssa pitkin takametsiä maistellen kaiken minkä nekin. 

Lilja on istunut ponin selässä liki päivittäin parivuotiaasta ja Miikallakin tuntuu puuhaa riittävän pihalla ja eläinten parissa. 
Vanhin poikani Roni on jo tänä päivänä korvaamaton apu tallin töissä, on ratsastanutkin ja Vallun raviennätys on Ronin ajama (kummallakaan ei ole mitään suurempaa kilpailuviettiä). 
Aina täällä on jotain, mitä pitää uudistaa, korjata tai rakentaa. Enää se ei tunnu epätoivoiselta, vaikka nuo loputtomat kurakelit yhä masentavatkin. Kiitos asiakkaidemme, jotka ovat paikkamme ottaneet omakseen, me voimme kehittää tätä vuosi vuodelta eteenpäin. Olen saanut näiltä eläimiltä paljon ja Ponitaivaan kautta toivon voivani jakaa siitä osan eteenpäin muillekin.

Koko Merimaan perhe ratsailla :)

-Lia

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Asukkiesittely: Vallu ja Ursula

Ponitaivaassa asustaa kaksi Shetlanninponia, sekä kolme minishettistä, joista esittelyt myöhemmin. 
 
Kaksi sosiaalista ja kilttiä pikkuponia nimeltään Vallu ja Ursula.
Molemmat ponit toimivat niin ratsuna, kuin kärryjenkin edessä.
Ovat kilttejä hoidettaessa ja käsitellessä, luotettavia lastenkin käsissä. Laitumella ja tarhassa ponit antaa nätisti kiinni ja on aina valmiina töihin. Kummankin ponin asenne on siis täysi kymppi, ja siksi nämä kullanmurut ovat monen tuntilaisen lemppariponeja.
Molemmilla poneilla on ratsastajan painoraja 40kg.

Vallu ja Ursula viime kesänä vermon poninäyttelyssä.
Vallu ja Ursula olivat vuoden 2014 HIHS:ssa esiintymässä.

 
 
Kaunisrannan Valiant , “ Vallu “
 
S. 13.6.2006
Shetlanninponi ruuna
Sk. 106,5 cm
i. Humledals Tie Domi
e. Humledals Vissla
ei. Edmund v.d. Brouwerij
 
Vallu on tasoltaan HeB ja Re 60 cm. Tarvittaessa jaohjasajaen taipuu vaikeampiinkin koulukiemuroihin. 
Vallu on taitava pikkuponi ja menestynyt paljon erilasisissa kisoissa, vaikka se täällä kotona välillä vähän tahmatassu onkin! Sai vuoden 2013 käyttöluokkachampion -tittelin Mustialasta ja viime vuosina pärjännyt menestyksekkäästi muissakin käyttöluokissa. Vallu on semmonen "oppikirja"-poni. Näyttää, käyttäytyy ja liikkuu juuri niin kuin tyypillinen shettis. Vallu on myös startannut muutamissa poniraveissa ajalla 3.45,6
Joka tapauksessa se on mitä kiltein ja luotettavin tunti-, kisa-, talutus- ja terapiaratsu.
 





Kaunisrannan Ursula, “ Ursula “
 
S. 27.6.2008
Shetlanninponi tamma
Sk. 106,5 cm
i. Bonance v. Dorpzicht
e. Hagelunds Unixa
ei. Onyx v.St. Geerhof
 
Ursula on tasoltaan n. HeC ja hyppää n. 40 cm taitavan kuskin kanssa. Ursula on kantakirjattu II-palkinnolla. Poni kävi viime kesänä muutamissa käyttöluokkakisoissa, tänä vuonna on ainakin menossa kansainväliseen shettisnäyttelyyn loppukesästä. 
Maailman kiltein, luotettavin ja sosiaalisin poni joka toimii niin ratsuna tunneilla, terapiakäytössä, talutusratsuna, kuin raviponinakin.
Olen  käynyt Ursulan kanssa muutamia kertoja poniraveissa ja nyt keväällä taas jatketaan!
Ennätysaika sillä on 1100:n matkalta 3.27,5 ja 2100:n matkalta 3.16,9.


-Annika 😊

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Mikä ihmeen Ponitaivas?!

Suomen Ratsastajainliiton hyväksymä ratsastuskoulu Nastolan Uudessakylässä. Mutta ei mikä tahansa tavallinen ratsastuskoulu! Ensimmäisenä pihaan tullessa törmää kyyttölaumaan. Mihin? Itäsuomen karjaan. Pari sonnia ja lehmälauma asustaa (ja synnyttää) talven Ponitaivaassa.
Tallissa asustaa 21 eri kokoista, näköistä ja ikäistä ponia, joista kaksi on (tai tulee olemaan) hevoskokoisia suomenhevosia. Shettiksiä, Welshejä, suomalaisia ja saksalaisia Ratsuponeja, Suomenpienhevosia ja Emiroja (lue: Ei Minkään Rotuinen ;)) Tallissa asustaa kaksi vuohta, sisarukset Lordi ja Tähti, minipossut Pekoni ja Pepperoni, kissoja tontilla hiipii kaksi, Arttu ja Harpou, kanoja ja kukkoja löytyy joka sormelle ja parvi kyyhkysiä ilahduttaa meitä kauneudellaan! Merimaan perheellä on lisäksi lemmikkinä kilpikonnia, papukaijoja ja kaksi brasilianterrieriä Lilli ja Bruno, sekä pikku pinseri Pikkis. Vilskettä siis riittää!
Tarkempia esittelyjä poneista ja muista otuksista myöhemmin!

Ponitaivaassa treenataan ja kilpaillaan perinteisten este- ja kouluratsastuksen lisäks valjakkoajoa, poniraveja, polocrossea, ohjasajoa ja käyttöluokkia ja näyttelyitä.

Tästä linkistä ponitaivaan nettisivuille, jossa lisätietoja tallin toiminnasta.



Viikon hulinat!

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut. Alkuviikon ponit oli säpäkällä tuulella ja ratsastajilla oli kyydissä pysyttelemistä, ja osalle maan vetovoima oli liian voimakas;) Tippumisista selvittiin onneksi vain märillä housuilla.
Keskiviikkona syntyi 1/9 vasikka, luojan kiitos Lia ehti ottaa mamman sisälle synnyttämään, sen verran alkukantaisia ovat että joutuu nopeasti ärhäkän äitilehmän ruhjomaksi, jos meinaa apua tarjota. Terve ja kaunis lehmälapsi syntyi ja Tessa saa rauhassa hoivata esikoistaan tallissa.
Torstai on toivoa täynnä! Tulin töihin puolilta päivin ja valjastin Neilikan ajolenkille, sulkutaivutuksia aisojen välissä, niin saadaan neitiä vähän suoremmaksi. En montaa minuuttia ehtinyt kärryillä istua kun Lia soitteli takasin pihaan. Vasikka 2/9 oli syntynyt ulos, kuraan, loskaan, kylmään. Saatiin vasikka kiireesti sisälle pesulle ja lämpenemään. Iltapäivä lämmitettiin back on track loimen kassa, saunassa ja hieromalla, juotettiin pullosta ja yritettiin saada vastasyntyneen elämä alkuun. Istuin pari tuntia keskimmäisessä karsinassa vasikka sylissä, vasemman puoleisessa kirmaili nro. 1 ja oikealla kolmas oli jo kovaa vauhtia tulossa. Ponitavaan synnytysosastolla oli vähän ruuhkaa! Kahdeksan aikaan illalla kakkosen äiti päästi vihdoin lapsen syömään. Nro. 3 oli jo siihen mennessä jalkeilla ja maha täynnä sapuskaa:) Seuraavat kuusi vielä tulossa, toivottavasti yhtä sujuvasti kuin viimeisin. Loppuviikko normaaleja ratsastustunteja ja toivomuksena paljon lumen sulattavia auringonsäteitä!



-Iiris