Lia kertoo: Mistä tähän on tultu?

Hei

Minulla riittää monenmoista tarinaa kerrottavaksi Ponitaivaasta, mutta aloitetaan sieltä alkutaipaleelta.
Me etsimme mieheni Matin kanssa toista vuotta sopivaa paikkaa tarjota tilat ja toimintamahdollisuudet ratsastusterapeutin työskentelylle. Olimme jo ennen Ponitaivaan syntyä tehneet yhteistyötä mm. Ali-Juhakkalan koulun kanssa Lahdessa ja ratsastusterapeutti Katri Kelan kanssa oli ajatuksena lähteä luomaan yhteistyötä omassa tallissa. Täysin sattuman kautta kuulimme tästä paikasta, olimme hakeneet tilaa oikeastaan ihan eri suunnaltakin. 

Keväällä 2007 ajoimme katsomaan tätä paikkaa ja eksyimme, kuten asiakkaamme tänäkin päivänä opasteiden puutteellisuudesta johtuen, Uudenkylän eteläpuolelle. Perille löydettyämme talli myi itsensä minulle ja koko miljöö tuntui kotoisalta. 

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2007 Squrre, Pee (viimeisillään tiineenä) ja muuttokuorma saapuivat pihaan ja Ponitaivas sai alkunsa. 

Ensimmäiset vuodet eivät olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Ensimmäinen kasvattimme Sealand Rock syntyi 15.7.2007

Seuraava orivarsa (Särkens Sun Flower- Shamrock Silent Squadron) syntyi kuolleena 2008. Talliin tulvi vettä, pohjoispäädyn seinä halkesi, rinteestä piti kaataa liki parikymmentä edellisen omistajan hevosten kuoliaaksi syömää suurta mäntyä, tarhan pohja oli kaameassa kunnossa, savea, lantaa ja kiveä, loputtomiin. Ensimmäinen talvi oli pelkkää jäätikköä. Iltaisin katselin tähtitaivasta iltatallista tullessani ja aina joskus, tähdenlennon nähdessäni, toivoin että jonain päivänä tästä tulee jotain, millä on tulevaisuus. 

Poikamme Mikko oli puolivuotias tänne muuttaessamme, Lilja ja Miika syntyivät 2008 ja 2011. Mikko vaelsi vuohien (Tähti ja Loordi) kanssa pitkin takametsiä maistellen kaiken minkä nekin. 

Lilja on istunut ponin selässä liki päivittäin parivuotiaasta ja Miikallakin tuntuu puuhaa riittävän pihalla ja eläinten parissa. 

Vanhin poikani Roni on jo tänä päivänä korvaamaton apu tallin töissä, on ratsastanutkin ja Vallun raviennätys on Ronin ajama (kummallakaan ei ole mitään suurempaa kilpailuviettiä). 

Aina täällä on jotain, mitä pitää uudistaa, korjata tai rakentaa. Enää se ei tunnu epätoivoiselta, vaikka nuo loputtomat kurakelit yhä masentavatkin. Kiitos asiakkaidemme, jotka ovat paikkamme ottaneet omakseen, me voimme kehittää tätä vuosi vuodelta eteenpäin. Olen saanut näiltä eläimiltä paljon ja Ponitaivaan kautta toivon voivani jakaa siitä osan eteenpäin muillekin.

Koko Merimaan perhe ratsailla :)

-Lia